Kevät on aikaa, jolloin moni valmistelee muuttoa ulkomaille. Lähtemiselle voi olla monia syitä mm. mielenkiintoinen työtehtävä, puolison työtehtävä, opiskelu, lähtö rakkauden perässä tai seikkailunhalu.
Kun ensimmäisen kerran muuttofirma pakkasi meidän kotimme kohti keski-Eurooppaa, elettiin vuotta 1999. Lähdimme puolison työn vuoksi, seikkailumielellä, sillä emme olleet käyneet kyseissä maassa vielä kertaakaan. Tietoa ja tukea etsimme kirjoista ja Suomi-seuran maaoppaasta. Varsinkin ensimmäisenä vuotena, paikallisen suomalaisen yhteisön tuki oli tärkeä, olimmehan vähemmistöä äidinkielemme ja kansallisuutemme perusteella.
Työ ja rakkaus vie – Suomen mantereelta on lähdetty kautta aikain
Näin mutkatonta muuttaminen tai tiedonsaanti ei aina ole ollut. Ensimmäiset ulkosu
omalaisyhteisöt syntyivät Kanadaan jo 1700-luvulla. Siirtolaisuuden suurina maastamuuton vuosina työperäisissä muuttoliikkeissä korostuivat tehdas-, maa- ja metsätaloustyöt sekä palveluammatit. Lähtö oli pysyväluonteista, uuden tulevaisuuden ja mahdollisuuksien hakemista, unohtamatta rakkauden ja seikkailun perässä lähtijöitä. Voin vain kuvitella, kuinka paljon rohkeutta ja seikkailumieltä tuolloin on tarvittu.
Suomen historiassa on kaksi suurta maastamuuton aikaa:
- 1900 – luvun taitteessa Suomesta muutti yli 300 000 henkeä Pohjois-Amerikkaan. Pohjanmaalla käytettiin termiä ”elävät lesket”, kun puoliso lähti Amerikkaan ”hakemaan talonrakennusrahoja”. Kaikki eivät katsoneet lähtijöitä hyvällä esim. tuota aikaa ja suhtautumista lähtijöihin kuvataan esim. Kainuun maakuntalaulussa ”Nälkämaan laulu ” (v.1911) raukkoina ja pettureina.
- Sotien jälkeen, 1950–70-luvuilla yli 400 000 henkeä muutti Ruotsiin. Suomalaisyhteisöt, ulkosuomalaisseurakunnat ja merimieskirkot olivat välähdys kotimaasta, jotka tarjosivat tukea ja turvaa. Yhteydenpito puhelimitse koti-Suomeen oli kallista, kirjeet kulkivat maiden välillä.
Vähemmistönä, maahanmuuttajana, ulkosuomalaisena
Maastamuutto Suomesta on ollut viime vuosikymmenet kasvava, monimuotoinen ja muuttuva ilmiö. Lähtijät ovat usein korkeasti koulutettuja ja 20–40-vuotiaita. Tilastokeskuksen mukaan lähtijöitä oli vuonna 2022 yhteensä 15 600 ja top 5 kohdemaata olivat Ruotsi, Viro, UK, Saksa ja USA.
Kun toisen kerran muuttofirma pakkasi kotimme, elettiin vuotta 2004. Silloin matkasimme yli Atlantin, ensimmäistä kertaa – taas. Netin kautta saimme jo haettua enemmän tietoa – asunnoista, paikkakunnasta sekä luotua kontakteja paikalliseen monikulttuuriseen yhteisöön. Olimme vähemmistöä, maahanmuuttajia kuten useimmat naapurustostamme. Koimme olevamme tervetulleita ja yhteisön tuen merkitystä ei voi korostaa liikaa.
Tämän päivän muuttajan arkea määrittävät kansallisvaltioiden rajat ylittävät suhteet sekä monipaikkaisuus eli esim. perheenjäsenten samanaikainen tai vuororytminen asuminen eri paikoissa. Tämä on myös meidän perheemme tarina. Kolmas lähtömme koitti vuonna 2018. Muuttoa ei tehty vain yhteen osoitteeseen, vaan kolmeen – Suomessa, keski-Euroopassa ja Lähi-Idässä. Ja tietenkin, ensimmäistä kertaa lähdettiin myös Lähi-Itään.
Nyt asumme hyvin pienen suomalaisen yhteisön keskellä, jossa todellakin olemme vähemmistöä – ihonvärimme, äidinkielemme ja vakaumuksemme osalta.
Asettautumisessa luodaan aina uudestaan omannäköinen sosiaalinen yhteisö. Uuden sosiaalisen verkoston ja positiivisen asettautumisen kannalta kotiin ei kannata jäädä, vaan lähteä rohkeasti tutustumaan erilaisista taustoista olevien ihmisten kanssa. Tässä yksi hyvä väylä on ollut työ ja harrastukset. Lisäksi jokainen maahanmuuttaja on jossain vaiheessa ollut saman edessä. Lisäksi perheenjäsenten väliset etäisyydet eivät tunnu niin mahdottomilta, kun voimme olla säännöllisesti olla yhteydessä rakkaisiimme videopuheluin.
Muutto on prosessi – sisukkaalle suomalaisellekin
Suomalaistaustaisia arvioidaan olevan tänä päivänä noin 1,6–2 miljoonaa, eri puolilla maapalloa. Suomesta on muuttanut enemmän pois kansalaisia kuin palannut takaisin 2010-luvulta lähtien. Ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on 300 000. On lähdön syynä ollut työ, rakkaus tai seikkailunhalu, tämän päivän arki näyttäytyy lähtijälle hyvin erilaiselta kuin ne siirtolaiset, jotka lähtivät piikomaan tai metsätöihin 1900-luvun alussa, suurten maastamuuttojen aikakausina.
On ajankohta ollut mikä vain, suomalainen sisu voi olla koetuksella, kun lähipiiri on kaukana, sopeutuminen uuteen kulttuuriin on vaativaa ja muitakin kriisiaihioita on päällä. Sopeutuminen uuteen tilanteeseen merkitsee syvällisen muutoksen läpikäymistä ja oman identiteetin jopa menettämistä ja sen palauttamista. Useampi lähtijä käy läpi kulttuurishokin eri vaiheet ja parhaimmassa tapauksessa perheenjäsenet vielä eri aikaan.
Oman perheemme lähdöt ovat olleet hyvin erilaisia. Maailma vuosina 1999, 2004 tai 2018 on näyttäytynyt hyvin toisenlaiselta. Lähteminen pienten lasten tai teini-ikäisten kanssa on erilaista.
Kuitenkin on ajankohta ollut sitten mikä vain, meitä lähtijöitä on yhdistänyt rohkeus ja seikkailumieli, resilienssi ja kyky kommunikoida erilaisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa.
Ulkomaille lähtö on mahdollisuus, johon kannattaa tarttua!