Muutimme takaisin Suomeen kahdeksan vuoden ulkomailla asumisen jälkeen. Samalla palasin kokopäiväisesti takaisin työelämään. Olin erittäin innostunut uudesta työpaikastani vaikkakin kotimaahan paluuseen liittyvä kulttuurishokki oli melkoinen. Samalla kamppailin uuden arjen – työn, äitiyden ja kodin – haasteiden kanssa. Miten hoitaa kaikki, kun puolisokin oli vielä tuolloin ulkomailla töissä? Kollegani suosituksesta aloitin työnohjauksen, jossa sain rauhassa ja luottamuksellisesti pohtia näitä ja monia muita kysymyksiä. Se oli hyvä satsaus.
Mitä on työnohjaus?
Tähän kysymykseen törmään usein. Ensinnäkin, työnohjaus on työn tutkimista, yhdessä työnohjattavan ja työnohjaajan kanssa. Toiseksi, se on oppimisprosessi, jossa edetään kohti niitä tavoitteita, joita työnohjattava pitää itselleen tärkeinä. Kolmanneksi, työskentely perustuu keskinäiseen luottamukseen, vuorovaikutukseen ja ohjattavien/ohjattavan omiin oivalluksiin.
Työnohjaus ei välttämättä ole kaikille kovin tuttua, on sillä työmuotona vahvat perinteet ja kokemushistoria, meillä ja muualla. Se sopii yksilön, ryhmän ja koko organisaation oppimiseen ja kehittämiseen. Suomeen työnohjaus tuli jo 1940-50 luvulla, Englannista ja USAsta, jolloin työnohjausta käyttivät sosiaali- ja terveydenhoidon ja ev.lut. kirkon työntekijät. Heille työnohjausta järjestettiin työn kehittämiseksi ja tukemiseksi, yksilötyönohjauksena tai ryhmätyönohjauksena. Pikkuhiljaa työmuoto tuli osaksi myös opetus- ja kasvatusalaa. Liike-elämän pariin, kehittämistyökaluna, työnohjaus rantautui 1990-luvulla, jonka jälkeen yritykset ovat hyödyntäneet työnohjausta osana mm. strategista työskentelyä. Tänä päivänä työnohjausta käytetään laaja-alaisesti.
Luottamuksellinen tila
Työviikko kuluu usein nopeasti ja harva ehtii pysähtyä itselle työhön liittyvien tärkeiden kysymysten äärelle koskien mm. omaa perustehtävää, vuorovaikutusta työyhteisössä tai työn kuormitustekijöitä. Näihin ja moniin muihin tilanteisiin, työnohjaus tarjoaa ajan ja paikan. Tilan, jossa voi rauhassa pysähtyä ja pohtia työnohjaajan kanssa omia rutiineja, rooleja, motiiveja ja jaksamista. Keskiössä on ohjattava ja hänen tavoitteensa.
Työnohjaukseen hakeudutaan monista eri syistä. Työnohjaukseen voi tulla vaikka ei olisi mitään akuuttia haastetta työssä ja siihen voi osallistua eri vaiheissa työuraa omien toiveiden ja mahdollisuuksien mukaan. On hyvä huomioida, että työnohjaus ei ole terapiaa vaan työnohjauksella autetaan työntekijää/ työyhteisöä tutkimaan ja vahvistamaan heidän perustehtäväänsä, löytämään uusia näkökulmia ja toimintatapoja työssä sekä tukemaan ammatillista kasvua ja työhyvinvointia.
Työnohjaaja on kokenut oman ammattinsa asiantuntija, joka on lisäksi käynyt kaksivuotisen työnohjaajan jatkokoulutuksen. Ohjaajana hän tuo tapaamisiin sekä ammattitaitonsa että ulkopuolisen näkökulman, auttaen työntekijää/ työyhteisöä jäsentävillä ja selkiyttävillä kysymyksillä tai tehtävillä. Työnohjaajan ei tarvitse olla ohjattavien kanssa saman alan ammattilainen. Yhdistävänä tekijänä on ollut ja on työ ja työyhteisö.
Hyödyllinen oppimisprosessi
Kokonaisuutena työnohjaus muodostuu useamman tapaamisen oppimisprosessista sekä tapaamisten välillä tapahtuvasta kokemuksellisesta oppimisesta. Kuten ei pyörällä ajoakaan opi hetkessä, työnohjausprosessista saa suuremman hyödyn, mitä enemmmän siihen varaa aikaa. Työnohjauksen hyödyt kiteytyvät tavoitteellisessa, prosessimaisessa työskentelyssä. Oma, ensimmäinen työnohjaukseni sisälsi 40 tapaamista työnohjaajani kanssa. Sain rauhassa pohtia omia ajatuksiani, omaa työminääni, työyhteisöäni ja myös paluuseen liittyviä kysymyksiä. Vieläkin huomaan välillä siirtyväni ajatuksissani yhteiseen matkamme, kiitollisuudella. Lisäksi, yhtenä tärkeänä työnohjaus-prosessin vahvuutena näen sen ennaltaehkäisevän työotteen, jossa edistetään työntekijän ja työyhteisön työhyvinvointia ja tuetaan työntekijöitä heidän perustehtävässään. Omalta kohdaltani tämä satsaus on kannattanut. Se myös innosti tutkimaan lisää aihetta ja kouluttautumaan myöhemmin työnohjaajaksi.
